Tanaan paatettiin lahtea sinne laheiselle "apinakukkulalle", koska aamulla oli vahan pilvista. Matkaa sinne on n. 1,5 kilsaa, joten mentiin kavellen. Kukkulan alapuolella oli pitka katu, jossa paikalliset kalakauppiaat kaupittelivat saalitaan. Ja HAJU oli myos sen mukainen! Oikeasti oli tosi lahella, ettei juuri syoty aamiainen olisi ollut kaikkien nahtavilla katukivetyksilla. Harmi, ettei naita, ah niin herkullisia, hajuja saa talletettua kameraan. Ei tajuttu etukateen, etta kukkulalle johtava tie oli melko jyrkka, joten lahdettiin reippaina kapuamaan. Ihmisia ajoi takseissa ja tuktukeissa ohi, kun me vuodatettiin tuskan hikea kavellessa ylospain. Olin aika pikkusen kateellinen niille silla hetkella. Mulla ainakin tassa vaiheessa jo pohkeet huusi hallelujaa... Kun vihdoin paastiin tasanteelle, tajuttiin, etta itse maaranpaahan eli temppeliin oli viela j-o-k-u-n-e-n porras kiivettavana. 131 porrasta kiivettiin 34 asteen auringon paahteessa. Aurinko siis paatti ilmestya taivaalle juuri parahiksi.

Itse temppeli oli aika mitaan sanomaton. Ei tuotu budha-patsaalle kukkia eika muitakaan almuja. Saatiin varmaan kaikkien mohomahaisten budhien vihat paallemme... Kengat sentaan muistettiin jattaa ulkopuolelle.

Ostettiin pikku banaaniampari apinoita varten ja T sai kunnian ihan kunnon apinalaumaa ruokkia. Se "paajehuapina", isoin korsto kaikista, meinasi varastaa koko amparin. Lopulta se tyytyi vain roikkumaan T:n lahkeissa, kun jokainen banaani ei ollutkaan sille. Saatiin aika hauskoja apinakuvia.

Alas kukkulalta tultiin sitten lavataksilla. Ei olisi pystynyt kylla takaisin enaa kavelemaan, niin tuskainen oli se matka yhteen suuntaan. Oli ehka maailman taivaallisinta paasta viileaan altaaseen tuon hikoilureissun jalkeen.

Nyt ollaan taas samaisessa nettipaikassa kuin eilen. Kaytiin asken syomassa ja kaupassa ja kohta suunnataan takaisin hotellille.

 

Pike, katso etta mun nauhoitukset menee niin kuin pitaa. Ja jos ei mee niin laita pliis ne guiden kautta sitten, ne on siina lapulla, jotka haluisin naha.

Aippa, anna C:n ja F:n hommailla, se on ihan normaalia ;o) Kaikki landerinartut tekee sita. A-M, laittoi mulle viestia. Oli kylla tosi hieno juttu, sita on kauan odoteltukkin.

OP-iska, kylla sunkin taytyy osasi saada paikallisista perinneherkuista. Voi olla etta tuolta hajujen sinffonian kalakadulta saattaa tarttua mukaan yksi taskurapu maistiaisiksi. Nam-nam.

Eipa muuta talla kertaa. Palaillaan!

- J & T